Sanoo tuleva exäni. Miten lopettaa, tuntuu että mies haluaa määrätä tunteistakin ja tuntemuksistani?? Eikö kaikki tunteet pitäisi saada läpikäydä?? Kaikki ajallaan, mutta eteenpäin ajateltuna aika on niin pitkä. Tässä hetkessä ja nyt ei auta, vaikka kuinka ajattelisin, että vuoden päästä on jo helpompaa. Haloo, VUODEN!!!

Kai se on hyvä että mies haluaa osaallistua lastensa elämään. Annoin kuitenkin luvan kuskata 12-vuotiaan harkkoihin. Apuhan se on minullekin. Kävi samalla vaihtamassa pari sanaa. Oli taas hetken ihan aikuinen olo. Huomenna lupasi hakea toiseksi vanhimman harrastuksestaan ja viedä illalla vanhimman leffaan. Helppohan se on miehen jatkaa elämäänsä toisen kainalossa, toisen hellittävänä. Minulla on vain arjen kipuilevat lapset. Isi on ihana, isi vie leffaan, käyttää  hampurilaisravintolassa...

Toiseksi nuorin on isän muuton jälkeen joka yö kömpinyt viereen tarkistamaan että eihän äiti ole kadonnut minnekään...Itse en saa unta. Ajatukset jäävät pörräämään yhtä kehää eikä unesta tule mitään. Ajattelen vaan, että en olekaan enää miehelle se tärkein ihminen ja silti hän on yhä minulle., säälittävää...