Mies lähti illalla baariin. Työkavereita tapaamaan. Tiedä sitten oliko kierroksessa tämä tietty työkaverikin. Tänään on ollut kuin myrkyn niellyt. On kuulemma ikävä rakasta. Ärsyttää- ole siinä nyt sitten niin kuin et olisikaan. Ihan kuin minun olisi lupa kaikki sietää. Esikoinen itki yöllä josko myö nyt sitten erotaan, kun kuuli riitelymme päivemmällä, ennen kuin ukko lähti baariin.

"Kunnollisessa suhteessa kumpikaan ei kahlitse toista". Sanoo mieheni. Toki totta mutta missähän se raja menee mitä saa ja voi tehdä ja mitä ei?? Jos tässä olisikin vain minusta kyse, mutta on lisäksi nuo viisi lasta, jotka kärsivät enemmän kuin kukaan muu. Mies oikein ehdoin tahdoin koettelee kestävyyttäni, milloin sanon että nyt riitti ja hän saa lentää kultansa kainaloon. Ja silti rakatan tuota ukkoa. Ihan nurinkurista ja väärin.