Tasan kuukausi sitten mieheni pudotti pommin; hänellä on suhde työkaveriinsa, ollut jo puoli vuotta. Haluaa eron. Ei rakasta minua enää. Kaikki tämä yhdellä puhelinsoitolla, kun oli kolmen isomman kanssa Tukholmassa hiihtolomareissulla. Tämä uusi mukanaan.

Miten olen voinut olla näin tyhmä. Sinisilmäinen. Kaikki merkit näkyvissä, vain minä en niitä nähnyt. Ylitöitä. Mökötystä. Riitoja turhasta. Ulkonäköön satsaamista. Yltiöpäistä urheilua. Ja minä kuvittelin vain että ukolla on neljänkympin kriisi....

Yhdessä ollaan oltu jo yli puolet elämästäni ja nyt hän on valmis heittämään kaiken hukkaan. Kuin vanhan rukkasen.

Koko elämä valuu käsistä kuin juoksuhiekka. En voi ymmärtää mitä minulle sanotaan. " On kai etsittävä uutta asuntoa". Mietin typeriä asioita; saanko pesukoneen? Mistä saan asunnon ettei lasten tarvitse vaihtaa koulua? Minne säilön pihakalusteet jos joudun kerrostaloon? Jos lapset jäävät minulle, miten pärjään jo pelkästä arjen pyörityksestä?

Kerroin kaikille lähimmilleni, kukaan ei ensin uskonut minua. En minä itsekään, niin uskomattomalle se kuulosti. Mutta totta se oli. Minusta oli tulossa viiden lapsen yh-äiti.

Ensimmäisen viikon kuljin sumussa. Yritin olla lapsille ok, arjen pakollinen pyöritys piti hengissä. Elämässä kiinni. Isästä en paskaa ole puhunut lapsille (vaikka mieli on kyllä tehnyt). Joku terapeutti voisi olla minusta ylpeä, lapset saivat kuulla version "isi on rakastunut toiseen naiseen, teilläkin  on hyvä olla jos kerran isi on onnellinen". JA PASKAT!! Käytiin aukomassa päätä myös parisuhdeterapeutilla. Mies lähti sinne mukaan. Sanoin että on sen minulle velkaa.

Aiemmin olin ehdoton sen suhteen, että jos petetään, niin jätetään. Nyt viiden lapsen äitinä (joista vanhin pian 12v ja nuorin alle puolivuotias) ajattelinkin toisin. Jos molemmat vielä haluaisivat, olisin valmis yrittämään.  Eri asia sitten kestäisikö pää....

Viikko "ilmoituksen" jälkeen mies sanoi laittavansa suhteen katkolle. Tai "pitävänsä taukoa" (heh heh). Järkisyistä. Ja tässä sitä nyt ollaan. Petettynä. Mutta ei vielä jätettynä. Verille raadeltuna. Haavoitettuna. Paljaana ja kaksin mutta silti NIIN yksin...